Riista

Hirvi

Hirvien esiintymisessä Hailuoto poikkeaa tavanomaisesta saaristokäytännöstä. Yleensähän hirvet vaeltavat saaristoon alkukesästä ja polskuttelevat mantereelle varhain loppukesästä. Hailuotoon mantereelta tulevat hirvet melkein poikkeuksetta ihastuvat saareen niin etteivät lähdekään takaisin. Tästä syystä hirvenmetsästyksen tilastoluvut näyttävät melko hurjilta. Riistanhoitopiirin myöntämiin kaatolupamääriin ei aina olla oltu aivan tyytyväisiä, sillä muutaman kerran epäluottamus paikalliseen arviointiin on johtanut ylitiheän kannan muodostumiseen.

Metsäkauris

Ensimmäiset havainnot metsäkauriista ovat vuodelta 1995. Tällöin kaurispari tuli Oulun pohjoispuolelta saareemme. Kanta on hissun kissun kasvanut, mutta edelleenkin havainnot otuksista ovat satunnaisia. Kauriit ovat jakautuneet koko saaren alueelle ja ovat enimmäkseen sinnitelleet ns. luonnonoloissa turvautumatta asutuksen piiriin. Muutama kauris on tehnyt tässä asiassa poikkeuksen, sillä jo useita vuosia komea pukki kavereineen on viettänyt talviajan Ojakylässä metsästysseuran entisen pitkäaikaisen puheenjohtajan pihapiirissä.

Jänis

Metsäjäniskanta heittelehtii niin kuin muuallakin. Saaressamme on hyvin aktiivinen ajokoirakokeisiin keskittyvä joukko. Tämän ansiosta jäniskannan kulloinenkin tila on hyvin aikaisin hallinnassa. Mikäli kanta tuntuu olevan alhainen tai alenemassa, johtokunta on antanut rajoitussuosituksen.

Rusakko

Rusakko on saapunut Hailuotoon vasta 1960-luvulla, mutta onkin sitten viihtynyt aivan hyvin. Esiintyminen tietysti keskittyy asutuksen lähistölle, tiedossa olevin seurauksin - puutarhojen istutukset ovat olleet ahkerassa käytössä! Rusakolle ei olekaan koskaan asetettu kiintiösuositusta.

Kanalinnut

Komeinta kanalintua, metsoa, pääsee joku aina silloin tällöin näkemään. Hailuodossa oli vielä puoli vuosisataa sitten metsoja ”päntiönään”, mutta ei enää. Metsokanta on niin vähäinen, että se on tuomittu perinnölliseen degeneroitumiseen. Metso on luonnollisesti ollut jo pitkään rauhoitettu riistalaji.

Teerikanta on vakaa, talvista koivunurpuravintoahan Hailuodossa riittää. Niinpä kannan määrä riippuu melko kokonaan poikasaikaisista sääoloista eli hyönteisravinnon saatavuudesta. Jo vuosia teerikiintiö on ollut 3 lintua metsästävää jäsentä kohden.

Vaikka saaressamme on tuskastumiseen asti matalia pajupöheikköjä, riekkokanta on vähäinen. Talvihankien telaketjumaiset jälkijonot ovat harvinaisuuksia. Riekko on saaressa ollut rauhoitettu 2006 metsästyskauden alusta lähtien.

Saari olisi kasvillisuutensa puolesta mitä otollisin pyyn menestykselliselle esiintymiselle – kuusikoita riittää, leppämetsiköitä on yllin kyllin maannousemarannoilla. Eipä niissä kuitenkaan pyy viheltele. Mantereelta on pyylle aivan liian pitkä lentomatka joten lisäystä ei sieltä tule. Muutama pyy kuitenkin saaressa on, siitä ovat todisteena parit havainnot viime vuosilta. Pyy olisi ainoa mahdollinen siirtoistutettava riistalintu, jonka kuvittelisi hyvinkin menestyvän Hailuodossa. Peltojen käyttötavoissa tapahtuneet muutokset ovat olleet niin rajut, että peltopyy on tyystin hävinnyt saareltamme jo ajat sitten.

Fasaania yritettiin 1980-luvulla istuttaa – kehnoin tuloksin. Vuoden 1987 katastrofaalinen kesä lopetti istutusyritykset tuolloin sitten kokonaan. Fasaanin istutukset on aloitettu 2010-luvulla uusin innoin ja fasaani on siksi rauhoitettu metsästyskaudella 2013.

Sepelkyyhky

Vuosi vuodelta sepelkyyhkyjen pesimämäärä on kasvanut. Myös Hailuodossa on esiintynyt urbaanipesintää – keskellä kylää pihapuiden oksalle ilmestyy hatara risukasa, jossa hissukseen eleskelevä sepelkyyhkypari hautoo kahta valkeaa munaansa. Toistaiseksi sepelkyyhkyjä metsästetään vain noin ohimennen – toki seurassa on pari-kolme jäsentä jotka ovat ottaneet harrastuksekseen tämän haastavan riistalinnun metsästyksen.

Lehtokurppa

Hailuodon luontomuodot tarjoavat lehtokurpalle erinomaiset elinolot. Suviaikaan kurpan soidinkiertelyt ovat kesähämärän tullen hyvin yleinen näky. Metsästys on vähäistä ja satunnaista. Kurpat viipyvät saaressa myöhäiseen syksyyn, ei ole mitenkään harvinaista tavata pitkänokkia taapertamassa kymmensenttisessä lumessa vielä marraskuussa.